Valikko
Valikko
Sanasta tien löytää
Kirjaesittely
Raamattuluennot 1-15
Raamattuluennot 16-30
Raamattuluennot 31-45
Raamattuluennot 46-60
Raamattuluennot 61-75
Raamattuluennot 76-90
Raamattuluennot 91→
Ihmisenaika-luennot
Lopunaika-luennot
Puheita ja
kirjoituksia
Virsiä ja lauluja
Yhteystiedot
Linkit
Luentoja
ja musiikkia YouTubessa
Veli Tuomen
luontokuvia
Uusin päivitys 3.9.2022
Puhe Alavieskan kirkossa 14.8.2022
"Herra, Herra on minulle
antanut opetuslasten kielen, niin että minä taidan sanalla virvoittaa
väsynyttä; hän herättää aamu aamulta, herättää minun korvani kuulemaan
opetuslasten tavalla"
(Jes. 50:4).
|
Kirjoituksia
Thomas WilcoxKALLIS HUNAJAN PISARA KRISTUS-KALLIOSTA, eli neuvon sana kaikille pyhille ja syntisille
Englannin kielestä kääntänyt ILONA KARES 11. painos. Herättäjä-Yhdistys, LapuaKoetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. 2. Kor. 13:5. Pakanat,
jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet
vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; mutta
Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia
saavuttanut. Minkä tähden? Sen tähden, ettei se tapahtunut uskosta,
vaan ikään kuin teoista. Room. 9:30–32. Sillä kun he eivät
tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa
vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. Room. 10:3, 4. LUKIJALLE Näinä
viimeisinä aikoina olen havainnut, että Herran rakkauden suloiset
säteet ovat jonkin verran paistaneet sydämeeni, lämmittäneet tunteitani
ja sytyttäneet sieluani, ei ainoastaan sitä varten, että sielussani
heijastuisi kiintymys niin suurta rakastajaa kohtaa, kuin minun
Vapahtajani on, jonka ylimaallinen rakkaus on kaikkea tietoa ylempänä,
Ef. 3: 19, vaan että myöskin rakastaisin kaikkia Siionin taivaasta
syntyneitä lapsia ja toivoisin heille kaikkea hyvää. Minä huomaan näinä
päivinä, että monia sieluraukkoja heitellään sinne ja tänne, niin että
he ovat ihmisten arpapelin ja eksytyksen kavalien juonien pauloissa
kaikkien opin tuulten viskeltävinä vain odottaen tulevansa petetyiksi,
Ef. 4: 14. Olen havainnut, että rakennetaan monia vääriä perustuksia,
joiden rakentamiseen hukataan turhaan paljon aikaa, ja että ihmiset
eivät puhu totuutta rakkaudessa eivätkä perusta kaikessa häneen, joka
on pää, Kristukseen, Ef. 4: 15. Ei voida perustaa Kristukseen, jos ei
ole yhteyttä häneen. Ja ilman yhteyttä häneen on kaikki, mitä teemme,
kirottua. Jos Herra haluaa siunata lukemisesi, olet seuraavassa
tutkielmassa, rakas lukija, havaitseva ikään kuin hiljaisen äänen
takanasi sanovan: "Tämä on tie, vaella sitä niin, ettet poikkea
oikealle etkä vasemmalle". Tie sille suloiselle polulle, jossa sielu
vanhurskautetaan Jumalan edessä, on Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus,
sillä kaikki meidän oma vanhurskautemme on kuin saastainen vaate; sillä
totisesti sanottakoon: "Herrassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin
siemen, ja hän on heidän kerskauksensa", Jes 45: 24, 25. Vain tuon
yhden vanhurskaan kuolema meidän väärien edestä voi saat-taa meidät
Jumalan luo. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki
synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi, 2 Kor. 5:
21. Kristitty lukija! Salli kaiken, mikä sinussa on vanhaa
Aatamia, painua maahan Kristuksen jalkain juureen. Hän yksin olkoon
kaikessa ensimmäinen. Ripustettakoon Kristukseen kaikki tämän uuden
liiton hengellisen temppelin astiat maljoista ruukkuihin saakka. Hänen
on kunnia. Hän yksin on arvollinen, sillä hän on rakentava Herran
temppelin ja saava kunnian. Hän on Isän määräyksen mukaan peruskivi,
kulmakivi ja päätöskivi. Hän on Isän armon ja kunnian täyteys. Mitä
tahansa tarvinnetkin, voit tulla hänen luokseen, hänellä on parantava
lääke. Lukija! Auttakoon hyvä Jumala sinua kokemaan seuraavaa
neuvon sanaa, jotta Jumala voisi tehdä sen sinulle hunajalta
maistuvaksi, suloiseksi sielullesi ja terveelliseksi luillesi, ja minun
sieluni on iloitseva sinun kanssasi. Veljesi uskossa ja evankeliumin
osallisuudessa: Thomas Wilcox KALLIS HUNAJAN PISARA KRISTUS-KALLIOSTA Neuvon sana minun omalle sydämelleni ja sinun sydämellesi. Sinä
olet tunnustava kristitty ja käytät kaikkia armonvälikappaleita. Siinä
sitä teet hyvin, ne ovat ihania etuoikeuksia. Mutta ellei Kristuksen
veri ole tunnustuksesi perustana, on sinun tunnustuksesi kuivettuva
tyhjiin, ja se on osoittautuva vain valheelliseksi näyttelemiseksi,
joka vie helvettiin. Jos tunnustaessasi säilytät syyllisyytesi ja
itsevanhurskautesi, tulevat nuo kyykäärmeet imemään kaiken elämän sinun
tunnustuksestasi. Kokeile ja tutki joka päivä tarkasti, mille
perustalle sinun tunnustuksesi ja sinun autuudentoivosi ovat
rakennetut, onko Kristus laskenut niille perustuksen. Ellei niin ole,
ei se perustus tule kestämään myrskyssä, joka on nouseva sitä vastaan.
Saatana on sortava sen maahan, ja sen sortuminen on oleva suuri, Matt.
7: 27. Kerskaileva tunnustaja! Sinä joudut seulottavaksi.
Jokainen tunnustuksesi säie on tuleva koetelluksi, kestääkö se. On
kauhistuttavaa huomata kaiken luhistuvan ja havaita, ettei ole mitään,
mille perustaa. Korkealentoinen tunnustaja! Varo aikanaan
vahasiipiäsi, jotka tulevat sulamaan kiusausten helteessä. Miten
surkeaa on ryhtyä suuriin liikeyrityksiin ja tehdä lopulta vararikko,
ja niin ei sielullasi ole mitään pääomaa, mitään perustusta, joka olisi
pantu iankaikkisuutta varten. Lahjakas tunnustaja! Katso, ettei
mato jäydä sinun hienon kasvisi juuria ja saa sitä kuolemaan
koettelemusten päivänä. Tarkkaa sieluasi joka päivä ja kysele: "Missä
näkyy Kristuksen veri minun sielussani? Mille vanhurskaudelle olen
perustanut pelastukseni toivon? Olenko vapautunut
itsevanhurskaudestani?" Moni erinomainen tunnustaja on katsellessaan
kaikkien hyvien tekojensa raunioita joutunut lopulta huudahtamaan:
"Hukassa, hukassa iankaikkisesti!" Huomaa, että suurimmat synnit
voivat piiloutua suurimman velvollisuuden täyttämisen ja suurimman
sielunhädän alle. Huolehdi siitä, että Kristuksen veri täydellisesti
parantaa sen haavan, jonka synti on iskenyt sinun sieluusi, ettet sen
haavan päälle vain kasvata uutta nahkaa, joka on muodostunut
velvollisuuksien täyttämisestä, nöyrtymisestä, anteliaisuudesta jne.
Käytä mitä tahansa muuta parannuskeinoa kuin Kristuksen verta, ja se on
myrkyttävä haavan. Olet huomaava, ettei syntiäsi ole todella koskaan
kuoletettu, ellet ole nähnyt vertavuotavaa Kristusta edessäsi ristillä.
Mikään muu ei voi sitä kuolettaa kuin Kristuksen vanhurskauden
katseleminen. Luonto ei voi tarjota mitään lääkettä sielunhoitoa
varten. Parantuminen, joka johtuu velvollisuuksien täyttämisestä eikä
Kristuksesta, on toivottominta sairautta. Köyhä, vaillinainen luonto ei
korkeimpine saavutuksineenkaan voi kutoa tarpeeksi hienoa vaatetta
sielun alastomuuden peitteeksi. Sielu ei voi siihen tarkoitukseen
käyttää mitään muuta kuin Kristuksen täydellistä vanhurskautta. Mitä
tahansa luonto onkin kutonut, se on riisuttava ennen kuin voidaan
pukeutua Kristuksen vanhurskauteen. Mitä tahansa luonto onkin pukenut
yllemme, sen on saatana tuleva ja riistävä pois viimeistä tilkkua
myöten ja jättävä sielun alastomana ja suojattomana alttiiksi Jumalan
vihalle. Kaikki luonnon aikaansaannokset eivät voi vastata edes pientä
pisaraa siitä armosta, joka voi kuolettaa synnin, eivätkä ne voi katsoa
kerran Kristusta kasvoihin. Sinä olet tunnustava kristitty, sinä
kuuntelet sanaa, rukoilet ja käyt Herran Ehtoollisella, ja kuitenkin
voit olla syvästi onneton. Valvo tilaasi! Oletko tähän päivään saakka
milloinkaan nähnyt vain Kristuksen, erotettuna kaikesta muusta, mikä
täällä maailmassa on jaloa ja vanhurskasta? Oletko nähnyt tuon kaiken
muun painuvan maahan hänen rakkautensa ja armonsa majesteetin edessä?
Jes. 2: 17. Jos olet todella nähnyt Kristuksen, olet nähnyt
hänessä pelkkää armoa, pelkkää vanhurskautta, niin täysin rajatonta,
että se käy yli kaiken meidän syntikurjuutemme. Jos olet nähnyt
Kristuksen, voit polkea jalkoihisi kaiken ihmisvanhurskauden ja kaiken
enkelien vanhuskauden, mikäli on kysymyksessä Jumalan mielisuosion
saavuttaminen. Jos olet nähnyt Kristuksen, et halua ilman häntä tehdä
ainoatakaan hyvää työtä, et sittenkään, vaikka saisit kymmenentuhatta
maailmaa palkaksesi, 1 Kor. 2: 2. Jos kerrankin olet nähnyt Kristuksen,
olet hänessä nähnyt kallion, joka on korkeampi kuin itsevanhurskaus,
saatana ja synti, Ps. 61: 3, ja tämä kallio on seuraava sinua, 1 Kor.
10: 4. Siitä kalliosta on alati pisaroiva armon hunajaa sinun
ravinnoksesi, Ps. 81: 17. Tutki, oletko koskaan nähnyt Kristuksen
Jumalan ainosyntyisenä Poikana, täynnä armoa ja totuutta, Joh. 1: 14,
16, 17. Varmistu siitä, että olet tullut Kristuksen luo, että seisot
ikiaikojen kalliolla, että olet vastannut siihen kutsuun, jonka hän on
lähettänyt sielullesi ja että olet liittynyt häneen tullaksesi
pelastetuksi. Ihmiset puhuvat terveinä ollessaan rohkeasti
uskosta; harvat tietävät, mitä usko on. Kristus on Raamatun salaisuus,
armo on Kristuksen salaisuus. Usko on ihmeellisin asia maailmassa.
Lisää siihen jotain omaasi, ja sinä turmelet sen. Kristus ei
katsahdakaan siihen, jos se tahtoo esiintyä uskona. Kun sinä uskot ja
tulet Kristuksen luo, on sinun luovuttava omasta vanhurskaudestasi ja
tuotava vain syntisi. (Oi, se on vaikeaa!) Sinun on luovuttava
pyhyydestäsi, pyhityksestäsi, hyveistäsi, nöyryydestäsi jne. ja sinun
on tuotava vain puutteesi ja kurjuutesi, muuten ei Kristus ole sopiva
sinulle etkä sinä Kristukselle. Kristus tahtoo olla pelkästään
lunastaja ja välimies, ja sinun täytyy olla kadotettu syntinen, muuten
ette te, Kristus ja sinä, koskaan sovi toisillenne. Vaikein asia
maailmassa on ottaa vanhurskaudekseen yksin Kristus, siis tunnustaa
hänet Kristukseksi. Jos lisäät siihen jotain omaasi, et enää salli
hänen olla Kristuksena. Jos jotain muuta kuin Kristus asettuu
rinnallesi lähestyessäsi Jumalaa armon kerjäläisenä, kutsu sitä
antikristukseksi ja käske sen poistua; salli vain Kristuksen
vanhurskauden sinusta riemuita. Kaikki muu on Baabelia, jonka on
kukistuttava, jotta Kristus jäisi, ja sinä olet riemuitseva sen
kukistumisen päivänä, Jes. 1: 10, 11, 12. Kristus polki yksinään
viinikuurnan, eikä kukaan ollut hänen kanssaan, Jes. 63: 3. Jos asetat
jotakin Kristuksen rinnalle, on Kristus polkeva sen maahan vihassaan ja
kiivaudessaan ja on tahraava vaatteensa sen verellä. Luulet, että on
helppo uskoa. Onko uskoasi milloinkaan koeteltu kiusauksen hetkellä ja
ratkaisevassa taistelussa syntiä vastaan. Onko sen koskaan täytynyt
taistella saatanaa vastaan Jumalan vihan raskauttaessa omaatuntoa? Kun
sinä olit helvetin ja kuoleman kidassa, osoittiko Jumala sinulle
silloin Kristusta lunastushintana, vanhurskautena jne.? Saatoitko
silloin sanoa: "Oi, minä näen Kristuksessa armoa yltäkyllin"? Jos niin
on, silloin voit sanoa nuo sanat, jotka ovat korkeinta maailmassa: Minä
uskon. Koettelematon usko on epävarma usko. Uskoon kuuluu selvä
tietoisuus synnistä ja Kristuksen veren ansiosta. Siihen kuuluu myös
selvä tietoisuus siitä, että Kristus haluaa sinut pelastaa yksin sen
tähden, että olet syntinen. Ja kaikki tämä on vaikeampaa kuin maailman
luominen. Synnin ja syyllisyyden myrskyssä ei luonnollisen ihmisen
voima voi kaiken kaikkiaan niin terästyä, että se todella voisi uskoa
Kristuksella olevan armoa ja pelastamisen halua. Kun saatana panee
syntitaakan omantunnon kannettavaksi, silloin evankeliumi neuvoo sielua
heittämään tuon taakan Kristuksen hartioille, siis tekemään hänet
Kristukseksi. Hänellä on palava halu siihen tehtävään. Evankeliumin
summa on siinä, että otetaan vastaan ainoastaan Kristuksen vanhurskaus
ja pelastus yksin hänen veressään. Kun sielu velvollisuuksiaan
täyttäessään ja kaikissa ahdistuksissaan voi sanoa: "Kristus, yksin
Kristus, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi, lunastukseksi, 1 Kor. 1: 30,
eivät minun nöyrtymiseni, eivät tekoni eivätkä armonkokemukseni jne.",
silloin on sielu päässyt sinne, missä aallot eivät sitä tavoita. Kaikkiin
kiusauksiimme, saatanan hyökkäyksiin ja valitukseemme on syynä
itsevanhurskautemme ja omahyväisyytemme. Niitä Jumala ajaa takaa
salliessaan saatanan hyökätä kimppuumme, niin kuin Laaban ajoi takaa
Jaakobia kotijumaliensa tähden. Ne on sinulta riistettävä, olitpa miten
vastahakoinen tahansa. Ne estävät Kristuksen pääsemästä sisälle, ja
syyllisyys ei häviä, ennen kuin Kristus tulee sisälle. Missä on
syyllisyyttä, siellä on sydän kova. Sen tähden suuri syyllisyys
todistaa vain vähän, jos ensinkään, Kristuksesta. Kun synnintunto
on herännyt, varo, ettet rauhoita sitä muulla kuin Kristuksen verellä,
sillä muuten paadut. Tee Kristus rauhaksesi, Ef. 2: 14, älä
velvollisuuksiesi täyttämistä, kyyneleitäsi tai muuta sellaista. Sinä
voit ajaa Kristuksen luotasi yhtä hyvin hyvillä teoillasi kuin
synneilläsi. Katso Kristukseen ja tee niin paljon töitä kuin tahdot.
Seiso koko painollasi Kristuksen vanhurskauden varassa. Varo, ettet
seiso toisella jalallasi oman vanhurskautesi varassa ja toisella
jalallasi Kristuksen vanhurskauden varassa. Siihen asti, kunnes Kristus
tulee ja istuutuu armoistuimelleen sinun omassatunnossasi, ei siellä
ole muuta kuin syntivelkaa, kauhua ja salaisia epäilyksiä sielun
heitellessä toivon ja epätoivon välillä, mikä tila ei ole evankeliumin
hengen mukaista. Ken pelkää katsoa synnin viheliäisintä
inhottavuutta, oman sydämen todellisinta helvettiä, hän epäilee
Kristuksen ansiota. Älä milloinkaan lankea niin suureen syntiin, 1 Joh.
2: 1. Koeta saada Kristus rupeamaan puolustajaksesi, ja sinä olet
huomaava, että hän on Jeesus Kristus, vanhurskas. Kaikissa omantunnon
epäilyksissä, pelästyksissä ja myrskyissä katso alati Kristukseen. Älä
väittele saatanan kanssa, sillä hän ei sen parempaa halua, vaan käske
hänen mennä Kristuksen luo, ja Kristus on vastaava hänelle. Kristuksen
virkana on olla meidän puolustajamme, 1 Joh. 2: 1. Hänen virkansa on
meidän takausmiehenämme vastata lain täyttämisestä, Hepr. 7: 22, ja
meidän välittäjänämme vastata oikeuden edessä, Gal. 3: 20, 1 Tim. 2: 5.
Ja tähän virkaan hänet on valalla sidottu, Hepr. 7: 20, 21. Jätä kaikki
Kristuksen huoleksi. Jos tahdot tehdä itse jotakin syntisi
sovittaaksesi, kiellät Kristuksen, tuon vanhurskaan, joka on tehty
synniksi sinun edestäsi, 2 Kor. 5: 21. Saatana voi selitellä ja
vääristellä Raamatun sanaa, mutta hän ei voi vastata siihen. Se on
Kristuksen ehdottoman arvovaltainen sana. Kristus voitti sillä
saatanan, Matt. 4: 10. Raamatussa ei ole ainoatakaan pahaa sanaa köyhää
syntistä vastaan, jolta itsevanhurskaus on riisuttu. Ei, selvästi
Raamattu osoittaa, että juuri sellainen ihminen, eikä kukaan muu, on
evankeliumin armon kohteena. Luota vain Kristuksen halulliseen mieleen,
se tekee sinutkin halulliseksi. Jos huomaat, ettet voi uskoa, niin
muista, että on Kristuksen tehtävä saada sinut uskomaan. Jätä asia
hänelle. Hän vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen hyvän tahtonsa
mukaan, Fil. 2: 13. Murehdi epäuskoasi, joka tekee omassatunnossasi
olevan syyllisyyden Kristusta suuremmaksi, aliarvioiden Kristuksen
ansiota ja pitäen Kristuksen verta epäpyhänä, halpana ja
riittämättömänä. Sinä valittelet paljon omaa kohtaasi. - Saako
syntisi sinut katsomaan enemmän Kristukseen, vähemmän itseesi? Se on
oikein, muuten on valituksesi vain tekopyhyyttä. On säälittävää
katsella hyviä tekoja, armonkokemuksia, aikaansaannoksia, kun pitäisi
katsoa Kristusta. Niiden katseleminen tekee sinut ylpeäksi, Kristuksen
armon katseleminen tekee sinut nöyräksi. Armosta sinä olet pelastettu,
Ef. 2: 5, 8. Älä masennu moninaisissa kiusauksissa, Jaak. 1: 2. Niiden
aaltojen tehtävänä ei ehkä olekaan hukuttaa sinua, vaan nostaa sinut
pois itsestäsi Kristus-kalliolle. Sinä saatat joutua alhaalle,
aina helvetin partaalle saakka, valmiina syöksymään sinne. Sinä et voi
joutua syvemmälle kuin helvetin kitaan. Monet pyhät ovat olleet siellä,
vieläpä syöksyneet helvetin syvyyksiin. Sielläkin voit kuitenkin
huutaa, sielläkin voit katsella pyhää temppeliä, Joona 2: 5. Tuohon
temppeliin, joka oli käsin rakennettu, saivat vain puhdistetut astua ja
hekin uhria tuoden, Apt. 21: 26. Mutta nyt on Kristus meidän
temppelimme, meidän uhrimme, alttarimme ja ylimmäinen pappimme, jonka
luo saavat tulla vain syntiset, eikä heillä saa olla muuta uhria kuin
hänen oma verensä, joka on kerta kaikkiaan uhrattu, Hepr. 7: 27. Muista
kaikkia niitä armon merkkejä, jotka ovat taivaassa. Sinä ajattelet:
"Oi, mikä armon merkki minä voisin olla!" Mutta siellä on tuhansittain
yhtä arvokkaita armon merkkejä kuin mitä sinä voisit olla. Suurinkaan
syntinen ei ole milloinkaan ollut suurempi Kristuksen armoa. Älä ole
epätoivoinen. Toivo vain. Kun pilvet ovat synkimmät, luo silloinkin
katseesi Kristukseen, Isän armon ja rakkauden ikuiseen patsaaseen, joka
on pystytetty taivaaseen, jotta kaikki syntiset siihen alati
katsoisivat. Mitä saatana ja omatuntosi sanonevatkin, älä langeta
lopullista tuomiota itseäsi vastaan. Viimeinen sana on oleva
Kristuksen. Hän on elävien ja kuolleiden tuomari, ja hänelle kuuluu
lopullisen tuomion julistaminen. Hänen verensä puhuu sovituksesta, Kol.
1: 20, puhdistuksesta, 1 Joh. 1: 7, kansalaisoikeudesta, Apt. 22: 28,
lunastuksesta, 1 Piet. 1: 18, 19, pyhityksestä, Hepr. 9: 13, 14,
anteeksiantamuksesta, v. 22, vapaasta pääsystä kaikkein pyhimpään,
Hepr. 10: 19, vanhurskauttamisesta, Room. 5: 9, Jumalan läheisyydestä,
Ef. 2: 13. Ei pisaraakaan tästä verestä ole menevä hukkaan. Pysähdy ja
kuuntele, mitä Jumala tahtoo sanoa, sillä hän on julistava rauhaa
kansallensa, etteivät he enää palaisi hulluuteensa, Ps. 85: 9. Hän
puhuu armoa, laupeutta ja rauhaa, 2 Tim. 1: 2. Siten puhuvat Isä ja
Kristus. Odota Kristuksen ilmestymistä niin kuin kointähteä, Ilm. 22:
16. Hän on tuleva yhtä varmasti kuin aamu koittaa. Hän on tuleva
virkistävänä kuin sade, Hoos. 6: 3. Yhtä vähän kuin voit estää
aurinkoa nousemasta, yhtä vähän voi estää Kristusta, vanhurskauden
aurinkoa, koittamasta, Mal. 4: 2. Älä käännä hetkeksikään katsettasi
pois Kristuksesta. Älä katsele syntiä, vaan katso ensin Kristusta.
Ellet syntejäsi murehtiessasi näe Kristusta, lopeta murehtimisesi, Sak.
12: 10. Kaikkia velvollisuuksiasi suorittaessasi katso Kristukseen,
ennen työhön ryhtymistäsi katso Kristukseen saadaksesi
anteeksiantamuksen, työtä tehdessäsi saadaksesi apua ja työn päätyttyä
saadaksesi hänen hyväksymisensä. Ilman tätä ovat ne lihallisia,
huolettomasti tehtyjä tekoja. Älä muuta evankeliumia laiksi, ikään kuin
osa jäisi sinun suoritettavaksesi ja kärsittäväksesi, ja Kristus olisi
vain puolinainen välimies, ikään kuin sinun täytyisi kantaa osa
syntitaakastasi ja suorittaa osa sovituksesta. Anna synnin särkeä
sydämesi, mutta älä anna sen särkeä evankeliumin toivoasi. Katsele
enemmän vanhurskauttamista kuin pyhitystä. Kun korkeimmat käskyt
tulevat kysymykseen, älä pidä Kristusta vaatijana, vaan velallisena,
joka on ottanut tehtäväkseen velan suorittamisen. Jos olet katsellut
omia päätöksiäsi, pyrkimyksiäsi, tekojasi, velvollisuuksiasi,
kelvokkuuttasi jne. enemmän kuin Kristuksen ansioita, on se tuleva
sinulle kalliiksi. Onko ihme, että kuljet valitellen. Armonkokemukset
voivat olla todistuksia, mutta ilman niitä pelkän Kristuksen ansion on
oltava toivosi perustana. Kristus yksin voi olla kirkkauden toivo, Kol.
1: 27. Tullessamme Jumalan luo emme saa tuoda mukanamme mitään
muuta kuin Kristuksen. Kaikki lisät ja kaikki aikaisemmat ansiomme
myrkyttävät ja turmelevat uskon. Ken rakentaa velvollisuuksien,
armonkokemuksien ja muun sellaisen varaan, ei tunne Kristuksen ansiota.
Tämä tekee uskomisen niin vaikeaksi, niin vieraaksi luonnolliselle
ihmiselle. Jos uskot, täytyy sinun joka päivä luopua (niitä tappiona ja
roskana pitäen, Fil. 3: 7, 8) etuoikeuksistasi, kuuliaisuudestasi,
kasteestasi, pyhityksestäsi, täytetyistä velvollisuuksistasi,
armolahjoistasi, kyyneleistäsi, liikutuksistasi, nöyryydestäsi, ja on
sinun korotettava vain Kristus. Sinun työsi ja itsekylläisyytesi
on joka päivä kuoletettava. Sinun täytyy ottaa kaikki Jumalan kädestä.
Kristus on Jumalan lahja, Joh. 4: 10 ja 3: 16. Usko on Jumalan lahja,
Ef. 2: 8. Syntien anteeksiantamus on armolahja, Room. 5: 16. Voi,
kuinka luontomme riehuu, kiivailee ja raivoaa sitä vastaan, että kaikki
on lahjaa, ettei se voi ansaita mitään omilla teoillaan, kyyneleillään
eikä velvollisuuksiensa täyttämisellä, että kaikki omat teot ovat
kelpaamattomia ja arvottomia taivaassa. Jos luonnon olisi
pitänyt suunnitella pelastuksen tie, olisi se mieluummin antanut sen
pyhien ja enkelien käsiin heidän kaupiteltavakseen kuin Kristuksen
käsiin, joka antaa ilmaiseksi ja jota luonto siksi epäilee. Luonto
tahtoisi viitoittaa tien, jolla teot vanhurskauttaisivat, siksi se
kauhistuu Kristuksen ansiota itselleen mitä tuhoisimpana. Luonto
haluaisi pelastuakseen tehdä mitä tahansa mieluummin kun mennä
Kristuksen luo, liittyä Kristukseen ja olla hänelle velassa kaikesta.
Kristus ei vaadi mitään, mutta sielu tahtoisi tyrkyttää Kristukselle
ainakin jotain omaansa. Tässä juuri on tuo suuri ristiriita. Mieti
tarkoin, oletko koskaan vielä nähnyt Kristuksen ansiota, oletko koskaan
nähnyt, miten ääretön on hänen kuolemansa tuottama sovitus? Näitkö sen,
kun syntikuorma ja Jumalan viha raskaina painoivat omaatuntoasi. Se on
armoa. Kristuksen ansion suuruuden tuntee vain syvässä ahdistuksessa
oleva köyhä sielu. Heikko synnintunto ylistää vain vaimeasti ja
matalalla äänellä Kristuksen verta ja ansiota. Epätoivoinen
syntinen! Sinä katselet oikealle ja vasemmalle sanoen: "Kuka tahtoo
osoittaa meille sitä, mikä on hyvää?" Sinä kääntelet kaikkia hyviä
tekojasi ja tunnustuksissasi, hutiloiden paikataksesi kokoon
vanhurskauden pelastukseksesi. Katsokaa nyt Kristukseen ja antakaa
pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, Jes. 45: 22. Ei ole ketään
toista. Hän on pelastaja, paitsi häntä ei ole ketään, v. 21. Mihin
muuanne katsonetkin, joudut kadotetuksi. Jumala on katsova vain
Kristukseen, etkä sinäkään saa katsoa mihinkään muuhun. Kristus on
ylennetty kuin vaskikäärme erämaassa, jotta syntiset maailman ääristä
saakka, kaukaisimmatkin, voivat nähdä hänet ja katsoa häneen, Joh. 3:
14, 15. Vähäisinkin kosketus häneen on parantava sinut. Ja
Jumalan tarkoitus on, että katsoisit häneen, sillä Jumala on asettanut
hänet korkealle kunnian valtaistuimelle kaikkien syntisraukkojen
nähtäväksi. Sinulla on rajattomasti syitä katsoa häneen eikä
ainoatakaan syytä kääntää katsettasi pois hänestä. Hän on hiljainen ja
nöyrä sydämeltään, Matt. 11: 29. Hän tahtoo itse tehdä sen, mitä hän
vaatii luoduiltaan, nimittäin kantaa heikkojen vajavaisuuksia, Room.
15: 1, hän ei tahdo olla itselleen mieliksi, ei tahdo takertua lakiin,
v. 12. Hän on ojentava sävyisyyden hengessä, Gal. 6: 1, ja hän on
kantava sinun kuormasi, v. 2. Hän on antava anteeksi, ei vain seitsemän
kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, Matt. 18: 21, 22.
Apostolit tarvitsivat lisää uskoa tämän uskoakseen, Luuk. 17: 4, 5.
Koska meidän on vaikea antaa anteeksi, niin ajattelemme, että se on
Kristuksellekin vaikeaa. Me näemme synnin suurena. – Me
ajattelemme, että Kristuskin näkee sen sellaisen ja mittaamme ääretöntä
rakkautta meidän mitoillamme, ääretöntä ansiota meidän synneillämme,
mikä on suurinta ylpeyttä ja jumalanpilkkaa, Ps. 103: 11, 12, Jes. 40:
15. Kuuntele, mitä hän sanoo: "Minä olen saanut lunastusmaksun", Job.
33: 24, "Häneen minä olen mielistynyt", Matt. 3: 17. Jumala ei tahdo
mitään muuta. Mikään muu ei ole sinua hyödyttävä eikä tyydyttävä
omaatuntoasi kuin Kristus, joka sovitti Isän. Jumala tekee kaiken
Kristuksen tähden. Sinä olet ansainnut helvetin, Jumalan vihan ja
hylkäämisen. Kristus on ansainnut elämän, syntien anteeksiantamisen ja
otolliseksi tulemisen Jumalan edessä. Hän ei tahdo vain osoittaa
sinulle edellistä, vaan hän tahtoo antaa sinulle jälkimmäisenkin.
Anteeksi antaminen on Kristuksen oma autuus ja ilo. Ajattele, kuinka
Kristus maan päällä ollessaan oli enemmän publikaanien ja syntisten
parissa kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, jotka olivat hänen
julkisia vastustajiaan, sillä he olivat vanhurskaita. Hänen asemansa
kirkkaudessa ei tee häntä välinpitämättömäksi eikä ylenkatseelliseksi
syntisraukkoja kohtaan, niin kuin sinä kuvittelet. Ei, nytkin taivaassa
on hänen sydämensä sama. Hän on Jumala eikä muutu. Hän on Jumalan
Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin, Joh. 1: 29. Hän on kokenut
kaikki sinun kiusauksesi, masennuksesi, murheesi, hyljätyksi
joutumisesi, Matt. 4: 3 - 11, 25: 38, Mark. 15: 34, Luuk. 22: 44. Hän
on juonut maljan karvauden ja jättänyt sinulle sen makeuden;
kadotustuomio on poissa. Kristus joi yhdellä kertaa kaiken Isän vihan,
eikä sinulle ole jätetty muuta kuin autuus. Sinä sanot, että et voi
uskoa, et voi katua. - Sitä soveliaampi olet Kristukselle, jos ei
sinulla ole muuta kuin syntiä ja viheliäisyyttä. Mene Kristuksen luo
kaikkine katumattomuuksinesi ja epäuskoinesi saadaksesi uskoa ja
katumusta häneltä, se on autuaallista. Sano Kristukselle: "Herra, minä
en ole tuonut eteesi mitään vanhurskautta, en mitään hyveitä tullakseni
otolliseksi tai vanhurskautetuksi. Olen tullut sinulta saamaan, ja
minun täytyy saada." Me tahtoisimme tuoda jotain Kristukselle, mutta
niin ei saa tapahtua. Luonnon korkeimmatkin saavutukset ovat taivaassa
tyhjän arvoisia. Armo ja teot eivät sovellu yhteen, Tiit. 3: 5, Room.
11: 6. Tämä on kauhistavaa luonnolle, joka ei voi ajatella tulevansa
riisutuksi kaikesta, niin ettei ole jäljellä hyveen tai vanhurskauden
riepuakaan, johonka katsoa. Itsevanhurskaus ja itsekylläisyys ovat
luonnon lemmikkejä, joita se suojelee kuin elämäänsä. Tämä saattaa
Kristuksen näyttämään rumalta luonnollisen ihmisen silmissä. Luonto ei
voi ikävöidä häntä. Hän on täydellinen vastakohta kaikille luonnon
jaloille harrastuksille. Annapa luonnon tehdä evankeliumi, niin se on
tuleva täysin vastakohtaiseksi Kristukselle. Se tulisi olemaan
vanhurskaita, viattomia, pyhiä ja muita sellaisia varten. Kristus tekee
evankeliumin sinua varten so. puutteenalaisia syntisiä, jumalattomia,
epävanhurskaita ja kirottuja varten. Luonto ei voi sietää ajatusta,
että evankeliumi on ainoastaan syntisiä varten; se tahtoo mieluummin
vaipua epätoivoon kuin mennä Kristuksen luo sellaisin ehdoin. Kun
syyllisyyden tunto ja Jumalan viha luontoa siihen pakottavat, pyrkii se
vanhoihin itsevanhurskauden ja itsekylläisyyden lymypaikkoihinsa.
Äärettömän voiman on hajotettava maahan nuo varustukset. Ei kukaan muu
kuin itsensä vanhurskauttaja ole suljettu evankeliumin ulkopuolelle.
Kristus katsoo mieluummin kurjimpaan syntiseen kuin häneen, sillä
sellaiselle ei Kristus voi tulla vanhurskaudeksi; hän ei ole syntinen. On
helppoa sanoa toisen mieliksi: "Minä olen syntinen". Mutta rukoilla
totuudessa publikaanin keralla: "Jumala, ole minulle syntiselle
armollinen", se on vaikein rukous maailmassa. On helppo sanoa: "Minä
uskon Kristukseen". Mutta nähdä Kristus täynnä armoa ja totuutta,
Kristus, jonka täyteydestä saat armoa armon lisäksi, se on toista. On
helppoa tunnustaa Kristusta suullaan, mutta on lihan ja veren
saavuttamattomissa tunnustaa hänet sydämellään, (niin kuin Pietari,
että hän on elävän Jumalan Poika, ainoa välimies). Monet nimittävät
Kristusta Vapahtajaksi, harvat tuntevat hänet siksi On suurin näky
maailmassa nähdä armo ja pelastus Kristuksessa. Kukaan ei voi nähdä
sitä samalla näkemättä, että kirkkaus ja pelastus kuuluvat hänelle.
Näkeminen aiheuttaa omistamisen. Minä saatan hävetä
ajatellessani, että suurin sanoin tunnustaessani olen niin vähän
tuntenut Kristuksen verta, joka on evankeliumin pääasia. Muodollinen
tunnustus, ilman Kristusta, on lähinnä helvettiä synkin näky, mikä voi
olla. Sinulla voi olla monia hyviä ominaisuuksia ja kuitenkin voi
sinulta yksi puuttua, ja se voi saada sinut murheellisena menemään pois
Kristuksen luota. Sinä et ole koskaan myynyt kaikkea, mitä sinulla on,
et ole koskaan luopunut kaikesta itsevanhurskaudestasi ja muusta
sellaisesta. Sinä saatat täyttää velvollisuutesi erinomaisesti ja
kuitenkin voit joka kerta rukoillessasi ja käyttäessäsi
armonvälikappaleita olla Kristuksen ehdoton vihollinen ja vastakohta.
Ahkeroitse pyhitystä kaikin voimin, mutta älä tee siitä itsellesi
Kristusta pelastukseksesi, jos teet niin, on pyhityksesi kerran sortuva
tavalla tai toisella. Ei sinun pyhyytesi, vaan Kristuksen mittaamaton
sovitustyö on oleva vanhurskautesi Jumalan edessä. Kun Jumala
pelottavana astuu esille pyhästä paikastaan, on tuli hävittävä sinun
pyhityksesi kuin heinän ja oljen. Seuraava on tervettä uskonharjoitusta: On perustettava kaikki vain Jumalan rakkauden iankaikkiselle kalliolle ja Kristuksen armon varaan. On
elettävä alituisesti Kristuksen ääretöntä vanhurskautta ja armoa
katsellen (ne pyhittävät, ilman niitä on sydän lihallinen), ja niitä
katsellessa on nähtävä synnin koko inhottavuus ja kuitenkin sen
voimattomuus, on nähtävä, että kaikki on anteeksi annettu. Tätä
katsellessasi on sinun rukoiltava, kuunneltava sanaa jne. nähden
saastutetun minäsi ja kaikki heikot työsi aina otollisina
vastaanotetuiksi. Tätä katsellessasi on sinun poljettava
inhottavina maahan kaikki itsekerskauksesi, vanhurskautesi,
etuoikeutesi ja oltava aina vain Kristuksen vanhurskaudessa, iloiten
itsevanhurskautesi raunioitumisesta ja omahyväisyytesi häviämisestä,
jotta Kristus yksin välimiehenä olisi korotettu valtaistuimelleen. Sinun
on murehdittava kaikkia hyviä tekojasi (kuinka mainioita ne ovatkin),
joita et ole tehnyt Kristuksen rakkauden tuntemisessa ja
katselemisessa. Jos ei omaatuntoa puhdisteta Kristuksen veressä, ovat
kaikki teot kuolleita, Hepr. 9: 14. Paljon ylistetty oppi
vapaasta tahdosta tulee helposti kumotuksi (niin kuin Raamatussa jo on
tapahtunut) sen ihmisen sydämessä, joka on ollut hengellisessä
kosketuksessa Jeesuksen Kristuksen kanssa hänen ansionsa omistaen ja
hänen vanhurskauteensa alistuen. Kristus on kaikin tavoin liian ylevä
henkilö, jotta luontoraukka voisi häntä lähestyä tai häntä käsittää.
Kristus on niin äärettömän pyhä, ettei luonto koskaan uskalla katsoa
häneen. Hän on niin äärettömän hyvä, ettei luonto, syntinäkyjen
kammitsoimana voi häntä sellaiseksi milloinkaan uskoa. Kristus on niin
ylen korkea ja jalo, ettei luonto voi edes koskettaa häntä. Ensin on
jumalallinen luonto juurrutettava sieluun, jotta se voisi tarttua
häneen, joka on niin rajattoman kaukana luonnon näkökyvyn
saavuttamattomissa. Se Kristus, jonka luonnollinen, vapaa tahto voi
käsittää, on vain ihmisen oma tekemä luonnollinen Kristus, ei Isän
Kristus, ei Jeesus, elävän Jumalan Poika, jonka tykö ei kukaan voi
tulla, ellei Isä vedä häntä, Joh. 6: 44, 45. Tutki joka päivä
Raamattua kuin kultakaivosta, johon Kristuksen sydän on kätketty. Varo
helmasyntejäsi, näe ne kaikessa inhottavuudessaan, ja niin ne eivät
koskaan voi murtautua esiin tekoina. Säilytä aina sydämesi nöyränä,
tyhjänä, särjettynä, arkana vaistoamaan jokainen hengellinen hairahdus,
herkkänä tajuamaan Hengen jokainen sisäinen vaikutus, valmiina ottamaan
vastaan korkeimpia lahjoja ylhäältä. Älä säilytä syyllisyyttä
omassatunnossasi, vaan puhdistaudu heti Kristuksen verellä. Jumala
soimaa syntiäsi ja syyllisyyttäsi saadakseen sinut katsomaan
Kristukseen, vaskikäärmeeseen. Älä mittaa Kristuksen rakkautta
kokemustesi mukaan, vaan lupausten mukaan. Ylistä Jumala siitä, että
hän murskaa väärät perustukset, ylistä häntä kaikista niistä keinoista,
joilla hän pitää sielun valvovana Kristusta etsimässä. Sairaudet ja
kiusaukset ovat suruttomuutta ja kevytmielisyyttä parempia. Huikenteleva
henki muuttuu jumalattomaksi hengeksi, joka tekee syntiä ja rukoilee
samalla kertaa. Pintapuolisuus on jumalisuuden surma. Ellei sitä
juurruteta pois sydämestä alituisella ja vakavalla taistelulla sekä
kaikissa tehtävissä Kristukseen katsomalla, on se armonvälikappaleiden
osallisuudessa tuleva vain yhä väkevämmäksi ja kuolettavammaksi.
– Älä mittaa armontilaasi muiden saavutuksilla, vaan Raamatun ohjeilla.
Ole vakava ja tarkka velvollisuuksiasi suorittaessasi ja pidä niitä
sydämen asiana, mutta kavahda ottamasta lohdutusta velvollisuuksiesi
täyttämisestä, kavahda sitä yhtä paljon kuin syntiä. Kaikki lohdutus,
joka ei tule Kristukselta, on kuolemaksi. Rukoile paljon, sillä muuten
jää yhteytesi Jumalaan vähäiseksi. Millainen olet rukouskammiossasi,
sellainen olet oleva kaikkien muidenkin armonvälikappaleiden
käyttämisessä. Älä arvostele tehtäviäsi korkein sanoin, vaan
nöyrin mielin ja aina Kristukseen katsoen. Vapise, jos sinulle on
annettu suuria tehtäviä ja lahjoja. Eräs suuri, pyhä mies on sanonut
pelkäävänsä enemmän hyviä tekojaan kuin syntejään: edelliset tekivät
hänet usein ylpeäksi, jälkimmäiset tekivät hänet aina nöyräksi. Kokoa
aarteinasi Kristuksen rakkauden ilmauksia, ne tekevät sydämen matalaksi
Kristukselle ja liian korkeaksi synnille. - Älä halveksi
vähäisintäkään, mitättömintäkään armon todistusta. Jumala voi panna
sinut tarvitsemaan sitäkin, mitä pidät vähäarvoisimpana. Sellainenkin
kohta kuin 1 Joh. 3: 14 - "Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään,
sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa" - voi
olla sinulle tuhansien maailmoiden arvoinen. Ole totuudelle
uskollinen, mutta älä ole itsepäinen ja ivallinen. Nosta langenneet,
auta heidät ylös jälleen kaikella Kristuksen rakkaudella. Pane
murtuneet, sijoiltaan menneet luut paikoilleen evankeliumin armolla.
Sinä jalo uskon tunnustaja, älä ylenkatso heikkoja pyhiä. Ehkä vielä
joskus toivot olevasi halvimman vertainen heidän joukossaan. Ole
toivorikas toisten heikkouksien kohdalla, mutta tarkka omistasi. Käy
usein sairaiden ja yksinäisten luona, he ovat erinomaisen koulun
oppineita. Pysy kutsumuksessasi. Täytä velvollisuutesi kaikissa
olosuhteissa niin kuin Jumalalle. Tyydy vähään maailmassa. Vähä
riittää. Pidä paljona sitäkin, mikä on pientä maailmassa, koska et
ansaitse vähäisintäkään. Ajattele suurta taivaasta, ei vähäistä, koska
Kristus on niin rikas ja antelias. Pidä kaikkia muita itseäsi parempina
ja inhoa itseäsi niin kuin sellaista, joka on sovelias kaikkien pyhien
poljettavaksi. Katso maailman turhuutta ja ajattele, kuinka katoavaa
kaikki on, äläkä rakasta mitään muuta kuin Kristusta. Murehdi sitä,
että näet niin vähän Kristusta maailmassa, niin vähän häntä
tarvitsevia; joutavuudet miellyttävät heitä enemmän. Suruttomalle
sielulle Kristus on vain tarua, Raamattu vain satua. Murehdi
ajatellessasi, kuinka monet ovat kastettuja ja ovat ulkonaisesti
seurakunnan yhteydessä, mutta eivät ole armon alla. Heillä on paljon
huolta velvollisuuksista ja kuuliaisuudesta, vähän huolta Kristuksesta,
vähän kokemusta armosta. Valmistaudu ristiä kantamaan, toivota se
tervetulleeksi, kanna sitä riemuiten, niin kuin Kristuksen ristiä,
olipa se pilkkaa, ivaa, ilkkumista, ylenkatsetta, vankeutta tai muuta.
Mutta katso, että se on Kristuksen risti eikä omasi. Synti
estää kerskaamasta Kristuksen rististä. Vähäiset totuuden
laiminlyömiset vastoin parempaa tietoa voivat synnyttää helvetin
omaantuntoon yhtä hyvin kuin suurimmat totuutta vastaan tehdyt synnit.
Jos sinut on temmattu helvetin alhosta Kristuksen armosyliin, ja jos
sinulle on valmistettu sija ruhtinaiden joukkoon Jumalan perhekunnassa,
niin minkälaisena laupeuden esimerkkinä sinun silloin tulisikaan elää.
Lunastettu, uudistettu sielu, miten määrättömästi oletkaan velkaa
Kristukselle. Miten erikoisella tavalla sinun onkaan vaellettava ja
suoritettava jokainen velvollisuutesi. Minkä ylistys- ja kiitospäivän
pitäisi sunnuntain sinulle olla. Mikä taivas on olla seurakunnan
yhteydessä - olla Kristuksen kanssa enkelien ja pyhien seurassa! Mikä
sielun uppoutuminen iankaikkiseen rakkauteen, kun on haudattuna
Kristuksen kanssa ja kuolee kaikelle muulle paitsi hänelle! Hämmästy ja
ihmettele joka kerta Kristusta ajatellessasi. Ja kun näet syntiä, katso
Kristuksen armoon, joka on antanut sen anteeksi. Ja kun olet ylpeä,
katso Kristuksen armoon, joka on tekevä sinut nöyräksi ja painava sinut
maan tomuun. Muistele sitä Kristuksen rakkauden aikaa, jolloin
olit alaston, Hes. 16: 8, 9 ja hän silloin valitsi sinut. Voiko sinulla
koskaan enää olla ylpeää ajatusta? – Muista, kenen käsivarret estivät
sinua vaipumasta ja pelastivat sinut tuonelan syvyydestä, Ps. 68: 13,
ja huuda riemusta niin että enkelit ja ihmiset kuulevat: "Ylistys,
ylistys olkoon hänelle hänen suuresta armostaan!" ( Ps. 148). Harjoita
katumusta ja rukousta joka päivä ja vaella katse armoon suunnattuna,
niin kuin sellainen, jonka yli armo on vuodatettu. Muistele syntejäsi
ja Kristuksen anteeksiantamusta, ylitsekäymisiäsi ja Kristuksen
ansiota, heikkouttasi ja Kristuksen voimaa, ylpeyttäsi ja Kristuksen
nöyryyttä, monia puutteitasi ja Kristuksen parantavaa armoa,
syntivelkaasi ja Kristuksen veren alati uudistuvaa vihmontaa,
lankeemuksiasi ja kuinka Kristus on sinut nostanut ylös, puutteitasi ja
Kristuksen täyteyttä, kiusauksiasi ja Kristuksen laupeutta,
viheliäisyyttäsi ja Kristuksen vanhurskautta. Siunattu sielu,
jonka Kristus löytää omasta vanhurskaudesta riisuttuna, Fil. 3: 9,
vaatteet pestyinä ja valkaistuina Karitsan veressä, Ilm. 7: 14. Voi
viheliäistä ja kurjaa suun tunnustajaa, jolla ei ole evankeliumia
sydämessään! Älä tyydy kirkon tutkintoon; voit tulla siinä
hyväksytyksi, mutta hylätyksi Kristuksen tutkintopäivänä. Sinä olet
voinut tulla kasteelle, etkä silti ole koskaan tullut Jeesuksen ja
vihmontaveren luo, Hepr. 12: 24. Kaikki teot ja taidot ilman Kristuksen
verta, ilman hänen ansiotaan ja vanhurskauttaan (jotka ovat
evankeliumin ydinsisällyksenä) jäävät evankeliumin ulkopuolelle ja
jättävät sielun epäilysten ja kyselyjen valtaan. Ja epäilykset, ellei
niitä ajoissa estetä, muuttuvat hengen huikentelevaisuudeksi, mikä on
eräs vaarallisimmista sieluntiloista. Älä väheksy
armonvälikappaleita. Mietiskele ja rukoile paljon. Käy ahkerasti sanaa
kuulemassa. Me tarvitsemme oppia, nuhdetta, kehotusta, lohdutusta, niin
kuin hauraat yrtit ja ruoho tarvitsevat sadetta ja kastetta,
tihkusadetta ja rankkasadetta, 5 Moos. 32: 2. Tee kaikki, mitä teet,
sydämen työnä Kristukselle, Sak. 7: 5, 6, ikään kuin välittömässä
kanssakäymisessä Kristuksen Jeesuksen kanssa, ikään kuin hän katsoisi
sinuun ja sinä häneen ja ammenna kaikki voimasi häneltä. Ota
vaari pyhistä, hyviin tekoihin velvoittavista vaikutuksista, joita
havaitset sielussasi. Pidä kallisarvoisena vähäisintäkin hyvää
ajatusta, joka sinulla on Kristuksesta, ja pienintäkin hyvää sanaa,
jonka puhut hänestä vakavasti ja täydestä sydämestäsi. Oi, mikä runsas
armo! Ylistä Jumalaa siitä! Ota vaarin, etsiikö sinua joka päivä koitto
korkeudesta synnin surun aamukasteellaan, Luuk. 1: 78. Nouseeko sinulle
alati tuo kirkas kointähti tuoreine armon ja rauhan vaikutuksineen,
Ilm. 22: 16, ja tervehtiikö Kristus suloisesti sieluasi kaikissa
tehtävissäsi? Velvollisuus, joka ei tee hengellisemmäksi, tekee
lihallisemmaksi. Mikä ei tee eläväksi ja nöyräksi, se kuolettaa ja
paaduttaa. Taisihan Juudaskin saada kastetun palan, kasteen
ulkonaisen etuoikeuden, Herran Ehtoollisen ja päästä seurakunnan
jäseneksi jne., mutta Johannes lepäsi Jeesuksen rintaa vasten, Joh. 13:
23. Se on evankeliumin armojärjestyksen tila, jossa meidän tulisi
rukoilla, kuunnella sanaa ja suorittaa kaikki velvollisuutemme.
Ainoastaan lepääminen tuota rintaa vasten voi sulattaa sydämen kovuuden
ja saada sinut halullisin mielin murehtimaan syntejäsi. Vain se
parantaa hengen huikentelevaisuuden ja välinpitämättömyyden, joka on
kristillisyyden pahin myrkky. Se todella nöyryyttää ja saattaa sielun
sydämellisesti kiintymään Kristukseen. Se tekee synnin inhottavaksi
sielulle, jopa muuttaa helvetin kammottavimman lieskan Kristuksen
autuudeksi. Älä milloinkaan ajattele olevasi oikea, jotenkin edistynyt
kristitty, niin kuin sinun pitäisi olla, ennen kuin olet joutunut
siihen kohtaan, jossa tunnet lepääväsi Kristuksen rintaa vasten, hänen,
joka on Isän helmassa, Joh. 1: 18. Tule ja pyydä Isältä, että saisit
katsella Kristusta, ja sinä olet varmasti menestyvä. Et voi esittää
hänelle pyyntöä, joka olisi hänelle otollisempi. Hän antoi hänet omasta
helmastaan juuri sitä varten, että hän olisi kaikkien syntisten silmien
nähtävänä, ikään kuin Isän rakkauden iankaikkisena muistomerkkinä. Luonnolliseen
aurinkoon katsominen heikentää silmiä. Mutta mitä enemmän katsot
Kristukseen, vanhurskauden aurinkoon, sitä voimakkaammaksi ja
kirkkaammaksi tulee uskosi silmä. Katso vain Kristukseen, niin sinä
olet rakastava häntä ja elävä hänestä. Ajattele häntä lakkaamatta.
Kiinnitä silmäsi lujasti Kristuksen vereen, muuten jokainen kiusauksen
tuulahdus horjuttaa sinua. Jos haluat nähdä synnin syntisyyden, jos
tahdot inhota sitä ja murehtia sitä, älä pysähdy katselemaan syntiä,
vaan luo katseesi ensin Kristukseen hänen kärsimyksessään ja
sovitustyössään. Jos haluat nähdä, miten olet edistynyt armossa ja
pyhityksessä, älä seisahdu niitä tuijottamaan, vaan katso ensi sijassa
Kristuksen vanhurskautta (nähdessäsi Pojan näet kaiken). Katsele omaa
armontilaasi vasta toisella sijalla. Uskonharjoituksissasi
odotat varmuutta siitä, mihin ensiksi katsot, ja panet sen toivosi
perustukseksi. Mene Kristuksen luo katsellen syntiäsi ja kurjuuttasi,
ei armonkokemuksiasi ja pyhyyttäsi. Älä välitä mitään
armonkokemuksistasi ja pyhityksestäsi (ne vain peittävät Kristuksen),
ennen kuin olet nähnyt Kristuksen. Kristuksen katsominen omien
armonkokemusten valossa on samaa kuin katseltaisiin veden kalvossa
auringon kuvajaista, joka häilyy ja väreilee veden liikkeiden mukaan.
Katso Kristukseen vain hänen loistaessaan Isän rakkauden ja armon
taivaalla, silloin näet hänet hänen omassa sanomattomassa kunniassaan.
Ylpeys ja epäusko panisivat sinut katsomaan ensiksi jotakin omassa
itsessäsi, mutta usko ei tahdo tietää muusta kuin Kristuksesta, jolla
on niin sanomaton ihanuus, että siihen katoavat sekä sinun pyhityksesi
että syntisi, sillä Jumala on tehnyt hänet meille niiksi molemmiksi, ja
meidän on pidettävä hänet molempina, 1 Kor. 1: 30; 2 Kor. 5: 21. Ken
asettaa oman pyhityksensä katseltavakseen ja lohdutuksekseen, hän
pystyttää suurimman kaikista epäjumalista, joka on lisäävä hänen
epäilyksiään ja pelkoaan. Käännä vain katseesi pois Kristuksesta, niin
olet heti (niin kuin Pietari) vaipuva epäilyksiin. Kristitty ei
jää koskaan ilman lohdutusta, ellei hän riko evankeliumin järjestystä
ja tapaa niin, että hän katsoo omaansa ja kääntää katseensa pois
Kristuksen täydellisestä vanhurskaudesta. Ja se on samaa kuin hän
tahtoisi elää mieluummin kynttilän valossa kuin auringon valossa.
Hunaja, jota imet omasta vanhurskaudestasi, muuttuu karvaaksi sapeksi,
ja valo, jonka siitä saat vaellustiellesi, muuttuu synkäksi yöksi
sielullesi. Saatana kiusaa sinua koettelemalla saada sinut jättäytymään
omien armonkokemustesi varaan, saadaksesi niistä lohdutusta. Silloin
tulee Isä ja osoittaa sinulle Kristuksen armoa (joka on runsas ja ylevä
ja hänelle sanomattoman otollinen) ja kehottaa sinua tutkimaan
Kristuksen vanhurskautta (ja hänen kehotuksensa tekevät sinut siihen
mahdolliseksi). Se on siunattu liikutus, suloinen kuiskaus, joka
nuhtelee epäuskoasi. Seuraa sen vähäisintäkin viittausta, yhdy siihen
ahkerasti rukoillen, pidä sitä verrattoman jalokiven arvoisena. Se on
pantti vieläkin enemmästä, mikä tullaan antamaan sinulle. Kun
tahtoisit rukoilla, etkä voi, ja olet sen tähden masentunut, katso,
kuinka Kristus rukoilee puolestasi käyttäen vaikutusvaltaansa Isään
sinun hyväksesi, Joh. 14: 16 ja 17. luku. Jos olet levoton, katso
Kristukseen, hän on sinun rauhasi, Ef. 2: 14, hän jätti taivaaseen
mennessään sinulle rauhan, ja hän uudelleen ja uudelleen kehottaa sinua
olemaan vähääkään murehtimatta (synnillisesti murehtimatta), jotta se
ei olisi esteenä uskollesi ja saamallesi lohdutukselle, Joh. 14: 1, 27.
Hän istuu nyt valtaistuimellaan hävitettyään ristillä (syvimmässä
alennuksen tilassaan) kaiken sen, mikä saattaisi sinua vahingoittaa tai
kiusata. Hän on kantanut kaikki sinun syntisi, murheesi, huolesi,
kiusauksesi ja muun sellaisen ja on mennyt valmistamaan asuntoa
sinulle. Sinä, joka olet nähnyt, että Kristus on kaikki ja sinä
et yhtään mitään, sinä, joka teet Kristuksen koko elämäksesi ja olet
kuollut kaikelle muulle vanhurskaudelle, sinä olet kristitty, olet
suuresti rakastettu ja olet saavuttanut Jumalan mielisuosion, olet
taivaan suosikki. Tee Kristukselle se palvelus kaiken hänen sinua
kohtaan osoittamansa rakkauden tähden, että rakastat hänen köyhiä
pyhiänsä ja hänen seurakuntiansa (halvimpia, heikompia, siitäkin
huolimatta, että niiden käsitykset voivat olla erilaisia). Ne ovat
kaiverretut hänen sydämeensä (niin kuin Israelin lasten nimet Aaronin
rintakilpeen, 2 Moos. 23: 21). Anna niiden olla samoin sinun sydämeesi
kaiverrettuina. Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka
sinua rakastavat. Ps. 122:6. Takaisin
|